Ensimmäinen burnout – sitä se oli
Kokemuksia ja ajatuksia loppuunpalamisesta. Mitä burnout on ja mitkä asiat siihen vaikuttavat?
(6 min)
Sydän rummuttaa niin kovaa, että uskon sen tulevan ulos rinnastani. On vaikea saada henkeä.
Avaan silmäni. Vasta kun tiedostan heränneeni alkaa tilanne normalisoitua. Tasaan hetken hengitystä ennen kuin nousen sängyn laidalle istumaan. Reaktion takia ahdistavat ajatukset pyörivät mielessä. Ymmärrän taas paremmin ihmisten kuolevaisuuden. Tunne hengen lähtemisestä saa minut sisäistämään, että joku päivä niin käy oikeasti.
Koitan karistaa pahat ajatukset pois. Totean, että elämää on paljon jäljellä. Tunnustelen josko keskityttäisiin mieluummin elämään kuin kuolemaan. Se ei kuitenkaan vielä sovi. Voidaan sitten pahoin, ajattelen. Mietin miten pitkään tämä tulee jatkumaan. En osaa varmuudella sanoa päivää jolloin tällaiset heräämiset alkoivat, mutta toivon sen loppuvan pian.
On kesä 2012 ja kyseessä on tyypilliseksi muodostunut aamu. Herään usein samalla tavalla. Pumppu hakkaa, vaikea hengittää, ahdistaa ja tuntuu että henki lähtee. Tilanteeseen ei johda mikään tietty uni, eikä ole väliä heräänkö herätyskelloon vai johonkin muuhun. En pysty valmistautumaan siihen, enkä ennaltaehkäisemään reaktiota. Se tulee, jos on tullakseen.
Asia hävettää. Minun ei ole hyvä olla, mutta en tiedä mitä tehdä asialle.
Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä voimakasta pelko- tai ahdistuskohtausta, jonka yhteydessä ilmenee erilaisia sympaattisen hermoston aktivoitumisesta johtuvia oireita. Tällaisia oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivoja, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot.
Terveyskirjasto
Burnout – mikä se on?
Loppuunpalamiseen on monta syytä ja ilmiö on hyvinkin yleinen. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen työntekijä on kokenut työuupumusta.
Omat vaatimuksemme, ulkoiset vaatimukset, työn luonne, mielekkyys, konfliktit työpaikalla, henkilökohtainen tausta ja elämäntyyli ovat kaikki vaikuttavia tekijöitä. Töissä voi olla niin rankkaa, että se johtaa uupumiseen, joka vaikuttaa henkilökohtaiseen elämään. Yhtä hyvin voi olla toisin päin. Usein molemmat maailmat ovat vuorovaikutuksessa. Niin ne olivat minulla.
Ensimmäisen burnoutin läpi menin hammasta purren, koska en rehellisesti sanottuna tajunnut mistä oli kyse. Vuosia myöhemmin, kun kävin läpi toistamiseen samankaltaisia asioita, ymmärsin mikä oli ollut kyseessä. Silloin tein järkevämmin töitä asian eteen.
Yhä nuoremmat kärsivät ahdistuksesta ja loppuunpalamisen oireista, ja siksi käyn kirjoituksessa läpi kokemuksiani ensimmäisestä burnoutista. En tuo kirjoituksessa esille mitään ihmelääkettä tai varmoja keinoja, miten välttää loppuunpalamista. Tarkoituksena pikemmin, että kokemukseni auttavat muita tunnistamaan tekijöitä ja oireita omassa elämässään ennaltaehkäistäkseen loppuunpalamista, rikkomaan aiheeseen liittyvää stigmaa ja auttamaan, mikäli juuri tällä hetkellä kärsii loppuunpalamisesta ja sen oireista.
Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.
Terveyskirjasto
Mikä johti minun osaltani loppuunpalamiseen?
Kesällä 2012 oli takana ensimmäinen lukukausi yliopistossa. Vuosi oli mennyt ulospäin katsottuna hyvin. Olin päässyt opiskelemaan, suoritin paljon kursseja hyvin arvosanoin. Olin erityisen tyytyväinen siitä, että olin päässyt kouluun kahden vuoden tauon jälkeen – päätin lukion jälkeen olla hetken töissä ja käydä armeijan, jonka jälkeen lukea itseni sisään yliopistoon. Panostin paljon sisäänpääsykokeeseen, halusin olla varma pääsystä kouluun.
Hakuprosessi kouluun tuotti paineita. Mietin miten käy, jos en pääsekään opiskelemaan. Tuleeko minusta ’välittömästi aikuinen’ jos en pääse kouluun? Vai jatkanko elämääni opiskellen pohtien aikuiselämää vasta myöhemmin? Lopputulos vaikuttaisi identiteettini – tuleeko minusta duunari vai opiskelija. Varastomies vai varainhoitaja. Näin minä silloin ajattelin.
Opiskeluiden alettua halusin myös suoriutua hyvin. Monet sanoivat ensimmäisen vuoden menevän juhlien, ja että on hyvin tyypillistä ettei opintopisteitä heru. Olin sitä mieltä, että yhtä hyvin voi hoitaa molemmat. Minulla oli intoa ja motivaatiota aloittaa opiskelut. Mielessäni oli jo tuleva ura. Arvosanat olivat hyviä, viidestä peruskurssista tuli parhaimmat arvosanat. Yllätyin jopa hieman itse, koska aikaisempinia kouluvuosina arvosanat eivät olleet mitenkään erikoiset.
Pääsykokeisiin lukeminen, tuloksien odottelu ja ensimmäinen vuosi – kaikki olivat luoneet stressiä, vaikka se ei juuri hetkessä tuntunut ylitsepääsemättömältä. Meininki oli kuitenkin ollut suhteellisen intensiivistä, joten odotin innolla kesää. Lisäksi taustalla pidempään pyörineet henkilökohtaiset asiat alkoivat hiljalleen ottaa veronsa.
Pettymyksekseni kesä ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Kesätyön mielekkyys ja työympäristö tuotti paljon haasteita. En avaa tässä kirjoituksessa asiaa enemmän, koska en halua syyllistää enkä pahoittaa kenenkään mieltä. Mutta töiden myötä minulla oli jatkuvasti synkkä mieli. Se antoi bensaa sisäisiin liekkeihin ja laukaisi kohdallani kehoni fyysiset reaktiot – alussa kuvaamani paniikkiherätykset alkoivat.
Haluan korostaa, että työtahdin ei aina tarvitse olla kova johtaakseen loppuunpalamiseen. Työn mielekkyys vaikuttaa paljon – ja minun kohdallani se oli suuri tekijä. Työn myötä mieleni oli jatkuvasti synkkä. Tuntui siltä, että aina piti olla varpaillaan. Työpaikka oli kuitenkin vain palanen kokonaisuudesta.
Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä alun perin motivoitunut työntekijä ja työhyvinvoinnin kannalta epäedulliset työolosuhteet. Tilanteesta on kehittynyt työuupumus, koska ristiriitaan ei ole löytynyt ratkaisua työntekijän tai työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. Työuupumus kehittyy siis työn ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa, ja siksi siihen johtavia tekijöitä löytyy yleensä niin työstä kuin työntekijästäkin.
Terveyskirjasto
Henkilökohtaisen taustan vaikutukset
Ahdistusta ja stressiä oli jo ennen kesää 2012, mutten oikein ymmärtänyt pahaa oloa. Se hävetti, enkä halunnut enkä osannut puhua siitä kunnolla. Ihmettelin tuntemuksiani ja ajatuksiani, varsinkin kun olin nähnyt itseni aina vahvana henkilönä.
Kesätöiden alettua oli mennyt pari viikkoa, kun minulle alkoi selvitä työn luonne. Mieleni mustui nopeasti. Kaikki normit ja arvot estivät minua puhumasta asiasta työpaikalla. Pidin mölyt mahassa, ainakin jollakin tasolla. Kyllähän naamasta näki miten hyvällä fiiliksellä tehtiin töitä.
Asiasta puhuminen vaikeutti se, että sain työpaikan hyvän ystävän kautta. Siksi tunsin, että minun pitäisi olla kiitollinen mahdollisuudesta. Ongelma alkoi hiertää kaverisuhdettakin. Asiasta olisi pitänyt keskustella, mutta en pystynyt siihen.
Niin työntekijän yksilölliset ominaisuudet kuin elämäntilanteeseen liittyvät tekijät eivät yleensä yksinään aiheuta työuupumusta, vaan ne vaikuttavat yhdessä työolojen kanssa. Kun työkuormitus on epäedullista, yksilölliset ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät voivat joko nopeuttaa tai hyvässä tilanteessa hidastaa työuupumuksen kehittymistä.
Terveyskirjasto
Burnout-laukaisijoita menneisyydestä
Sen sijaan kasvatin kuoren, koska niin olin tehnyt aikaisemminkin. Ajattelin sen suojelevan minua. Taustaa tavalle löytyy lapsuudesta ja perhe-elämästä. Oli haasteita, jotka vuosien aikana vaikuttivat usein mielentilaan. Niistä asioista en nuorempana puhunut kenellekään. En halunnut osoittaa ’heikkoutta’. Todellisuudessa kokemukset vaikuttivat minuun paljon. Olin usein huolissani, välillä oli vaikea saada unta. Kuulin ja näin asioita, joita en osannut käsitellä oikealla tavalla. Ihmettelin usein, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Häpesin asioita, joihin en voinut vaikuttaa.
Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän tapaturmien ja työkyvyttömyyden riskiä.
Terveyskirjasto
Kesällä kaikki kokemukset ja tuntemukset tulivat vahvasti esille. Työt laukaisivat tilanteen, mutta en koe sitä missään nimessä ainoaksi syyksi. Tuntemukset saivat aikaan reaktioita, joka vaikuttivat vahvasti minun fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Aggressio purkaantui usein muihin. Olin ilkeä ystäville ja ihmisille ympärilläni. Pinna paloi nopeasti, olin ennalta-arvaamaton. Se harmitti minua jo silloin todella paljon. Mietin miksi kukaan käyttäytyisi niin muita kohtaan? En halunnut olla sellainen kun olin, mutta sitten hetkessä en pystynyt kontrolloimaan tunteita. Ne vain purkaantuivat.
Energiatasoni olivat huonot, olin väsynyt ja henkisesti uupunut. Voin huonosti, mutten puhunut siitä sen kummemmin kenellekään. Ulospäin tällainen näytti tietenkin huonolta ja varmasti aiheutti ihmetystä, koska en kertonut mistä kaikki johtui.
Kiteytettynä minun kohdallani useampi asia vaikutti loppuunpalamiseen. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, itselleni luodut paineet kouluun pääsemisestä ja siellä pärjäämisestä loivat stressiä, joka purkaantui työpaikan kokemuksien takia. Ne johtivat fyysisiin reaktioihin paniikkikohtauksien muodossa. Ahdistavia ajatuksia pyöri päivittäin mielessä. Oli agressiota, joka purkaantui muihin.
Muutos kohti parempaa
Toipuminen käynnistyy siitä, että työntekijä hyväksyy tarpeen muutokseen.
Terveyskirjasto
Pahoinvoinnista voi luoda hyvinvointia – hyväksyin ettei kaikki ole hyvin. Totesin, että asian eteen pitää tehdä töitä. Vaikka parantuminen meni hyvin pitkälti hammasta purren, tein yhden järkevän ja tärkeän asian – aloin puhumaan kokemuksista lähimpien ystävien kanssa. Se oli silloinen pelastukseni.
Kotona en osannut, enkä halunnut asioista puhua. Siellä oli tarpeeksi haasteita. Mutta ystäville pystyin puhumaan, ja siksi ystävistä muodostuikin niin tärkeitä minulle. Osoitin luottamusta toisiin, ja he osoittivat sitä minulle. Huomasin, että minusta pidettiin kuitenkin. Ehkä jopa enemmän kuin aikaisemmin, koska olin jakanut jotain henkilökohtaista. Olin hyväksynyt inhimillisyyteni, ja kertonut siitä muille.
Kokemukseni eivät ole mitenkään poikkeuksellisia, kuvailisin niitä suhteellisen tavallisiksi. Löytyy paljon ihmisiä, joilla asiat ovat tai ovat olleet paljon huonommin. Kenelläkään ei elämä ole jatkuvasti ruusuilla tanssimista. On hyvin tavallista, että kaikki asiat eivät ole hyvin. Se mikä ei vielä ole niin tavallista, on vaikeista asioista puhuminen. Siksi ne tuntuvat monille vierailta, ja aiheuttavat häpeää. Näin ei pitäisi olla.
Vaikeat kokemukset auttavat arvostamaan aikaa, jolloin menee hyvin. Minua ne ovat motivoineet tekemään töitä sen eteen, että asiat olisivat hyvin, sekä kannustamaan muita tekemään töitä oman hyvinvoinnin eteen.
Älä välttele vaikeita asioita
Mielenterveydelliset haasteet ja loppuunpalamiset ovat yleistyneet merkittävästi. Haasteita esiintyy koulussa, töissä ja ihan tavallisessa arjessakin. Paineita ja kokemuksia tulee joka puolelta. Ne vaikuttavat meihin eri tavalla. On lukemattomia taustoja ja tarinoita. Tuntemukset ovat subjektiivisia, eikä itseään tule verrata liian paljon muihin, koska aina löytyy joku jollu asiat ovat huonommin. Se ei tarkoita, että itse pitäisi mennä hammasta purren.
Oli tilanne mikä tahansa, kannustan jokaista olemaan rohkea asioiden käsittelemisen suhteen. Apua varmasti saa, kun sitä uskaltaa pyytää. Liian usein pelätään negatiivista reaktioita ja sitä mitä muut ajattelevat. Minäkin pelkäsin, ja vieläkin pelottaa. Mietin pitkään, haluanko sittenkään jakaa kokemuksiani avoimesti, vaikken täysin kaikkea avaakaan. Ajattelen kuitenkin, ja toivon, että tekstini auttaa muita. Ja jos joku sitten halveksii, olkoon se julkaisun hinta. Kun joskus ajattelin olevani heikko kokemuksieni takia, nykyään näen sen vahvuutena että olen uskaltanut tehdä asioiden eteen jotakin, ja että uskallan puhua niistä.
Minulla menee hyvin, ja on mennyt jo pidempään. Katsoessani taaksepäin, olen enemmänkin kiitollinen että vastoinkäymisiä on ollut. Minulla on hyviä käytäntöjä ja "työkaluja", joilla selviää mahdollisista tulevista vastoinkäymisistä ja harmillisista asioista. Eivät ne hetkessä ole hienoja, ja saattavat satuttaa pitkäänkin.
Vastoinkäymiset opettavat meille paljon itsestämme. Vastoinkäymisiä on vaikea välttää, mutta ne voidaan selättää, ja se vaatii usein työtä. Sitä työtä ei tarvitse tehdä kokonaan yksin.
-Kevin
Lisäluettavaa ja viitteet
Kevness - Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sen viisi osa-aluetta
Joka neljäs työntekijä uupuu – onko työuupumus uusi normaali?
Terveyskirjasto - Työuupumus (burnout)
Terveyskirjasto - Paniikkikohtaus